Huippuseuralla tarkoitan tietysti ensimmäiseksi upeata agilityseuraamme Hukka-Putkea! Ja toiseksi tietysti mahtavia viikonlopun valmentajiamme. Olin noin vuosi sitten Aaltosen Mikon valmennuksessa ja heti sen jälkeen saatiin eka nollamme Iisalmessa. Hieno juttu! Tänään olin ensimmäisellä osalla kaksipäiväisestä valmennuksesta, ja valmennusvuorossa oli Kaplaksen Mari. Huomenna on sitten Mikon valmennuksen vuoro.

Mari piti aivan loistavan kolmituntisen harjoituksen, joka keskittyi tällä kertaa valsseihin ja niiden hyödyntämiseen eri esteiden suhteen. Kuten olin jo aiemmin Marille ja Mikolle kertonut, ongelmani koiran ohjaamisen suhteen on "aina myöhässä" -syndrooma. Eli ajatus on oikea, mutta ajoitus mättää. Ja sitten kun vielä omistan putkihullun koiran, niin sekasotku on valmis. Nytkin sain Kaapon menemään putkeen paikoista, josta putkea ei oikeastaan edes olisi ollut mahdollista hakea. Niinpä. Mutta en valita, hyvä juttuhan se on, että koira on innokas ja osaava. Minun pääkoppa vaan pitäis saada kuntoon. Kuten Mari sanoi, Kaapo on todella signaaliherkkä ja taitava koira, minä vaan tarvitsen jatkuvaa oppia oikeassa ajoituksessa. Samaa mieltä olen, olen ollut jo muutaman vuoden.

Huomenna olisi sitten Mikon osa valmennuksesta, ja odotan sitä todella innokkaasti. Viime kerrasta sain jo kymmeniä hyviä ideoita, joita olen käyttänyt sujuvasti valmennuksen jälkeen. Ennen sitä on kuiteskin HuPun verinäytteenottotilaisuus Hannes Lohen tutkimusta varten. Toivottavasti ei ole liian kylmä...

Tänä iltana täytyy muistaa myös oman venyttelyn jälkeen tuo Kaapon hieronta ja venyttely, oli nimittäin sen verran kova päivä meille molemmille. Mahtavaa, että seuramme saa järkättyä näitä valmennuksia, saa taas innon nousemaan ihan eri tavalla. :)